Vendégkönyv
Fõoldal
Chat
Hírek!!!
Itt Reklámozz!
Cikkek
Fórum
Filmajánlók
Bannereim
A Hét Képe
A Hét Animációja
Jogok
Kvízek! >angol nyelvû<
Idézetek
Milyen Klippek Legyenek Még Az Oldalon?
KONCERT MENÜ
Filmek
Darkness
Együttesek
VK-s Családfa
Mayfair Családfa
Fotók (Csak Regisztráltaknak!)
Dark & Goth Képek
Animációk
Zenekaros Animációk
A Rock Horror-kabinetje, Avagy a Goth Zene
A Gothic/Dark Szubkultúra Kialakulása
Anne Rice: Vámpírkrónikák
Anne Rice: Új Vámpírtörténetek
Anne Rice: A Mayfair Boszorkányok Élete
Anne Rice Könyveiben Szereplõ Karakterek
Anne Rice: ...Egyéb...
Laurell K. Hamilton: Anita Blake
Egyéb Könyvek
Farkasemberek
Linkek
G-portalos Linkek
Saját Linkek
Zenekaros Linkek
2003
1. Rauniolla[ASKELMILLA][esinaytos][MAAILMALLE]Kuun vielä varttuessa kulki kuiskaus päällä veen kaukaa. Aallot levotonna löivät vasten sateen pieksemää rantaa. Kauan hiljaisia lienneet salot alla pohjoisen taivaan. Vain yksinäinen vire tuulen soi. Keihäs karhunkaatajan maassa saaliin vierellä vartoi vaiti suurta laivaa saapuvaa. Ei kukaan tiennyt nähdä sarastukseen ja päivä laski taas. Kuulkaa huuto korppien halki taivaiden, näin saapuu tuho jumalten maailmaamme. On tullut se aika jolloin auringon pyörä veren vuodatuksesta katkeaa. Liput kauniit liehuen airut rantakiville astuu. He miekoin meitä tervehtivät, vapaudesta puhua saavat. Loimet vieraat yllänsä puiseen ristiin veriveli tarttuu. Hän suden mahdin mielii taltuttaa. Keihäs karhunkaatajan vastaan käärmekieltä nyt nousee ja iskee läpi kurjan sydämen. Vaan eivät sankarit enää nouse raunioille ja laulumme tuuli vie. Kuulkaa suru metsien halki aikojen, on pyhät kivet kaadettu ja kansa voipunut. Valtaa kuoleman sylistä uhmaa teräs välkkyen. Tuoni käsissä jumalten, maine miehen ikuinen. Jo syttyvät nuo soihdut, ne ruumiit kärventävät ja syyttömien sielut tuomitaan. Kuinka riistävät he jumalat nyt viereltämme, vaikenevat tuhannet edessä murhaajan. Kirveenkuva rinnalla karhun lailla taistellen, Ukon voima sydämessä vielä kaatuu viimeinen.[RAUNIOILLA][loppunaytos][English translation:][AT THE RUINS][AT THE FOOTSTEPS][prologue][TO THE WORLD]Under the growing moon there drifted a whisper with a distant stream. Waves beating restlessly the tired rain-lashed shore. For long the wilds under the northern sky silent may have been. Resounded only with a breath of wind. The spear of a bear-hunter lay on the ground by its prey. Awaiting the arrival of a craft. Yet no one foresaw the dawning and thus set another day. Hearken to the ravens' cry across all heavens. Behold as the gods of our world fall. It is time for the wheel of the sun to break by the flow of blood. Under such fair colours the harbringer steps ashore. By a sword his companions salute us, yet of freedom they may speak. Dressed in strangest garment claimed kindred grasps a wooden cross. What strength in wolves he wishes to tame. The spear of a bear-hunter now risen against the serpent's tongue. Striking through the vile heart. Yet no hero shall rise on the ruins and our song may drift with the wind. Hear the sorrow of the woods across all known times. Sacred stones are overturned and the folk so weary. Steel agleam defies sway on the lap of death. Demise in the hands of gods, a worthy name forever spoken. And lo! the torches lit scorching carnage, condemning all the guiltless souls. How dare they bereave us our gods, now thousands fall silent at murder. Sign of the hammer on a warrior's chest he battles like a bear. With strength of Ukko deep in his heart the last man now may fall. [AT THE RUINS][epilogue]2. Unohduksen LapsiKatkennut terä kädessäni, verivana rinnallani. Vain tyhjä huotra maahan tallattuna seuraa kun lähden taas. On vihollinen kaadettu, voittamaton voitettu. Veistettyä lihaani pelko jäytää. Tuo viima hyytävä nimeäni kuljettaa. Punainen veri piirtää merkin maahan routaiseen. Vuoren rinnettä huurre kapuaa. Kuin hetkeään odottaen laelle kotka vain jää. Taas vaihtaa tuuli suuntaa, se vainajia syleilee ja kivet murentaa. On metsä autio ja pilvet paenneet. Katson henki höyryten kun kaikki hiljalleen jäätyy. Vain viima hyytävä nimeäni kuljettaa. Lopulta tiedän sen mitä tulin täyttämään. Vuoren rinnettä taivas kuristaa. Pelotta tarkkailee hän jonka siivet vielä kantavat. Yksin tuulta vastassa seisoo orpo taistojen. Siintää metsä keihäiden rannassa taivaan punaisen. Se raivo lailla ukkosen silpoo rivit nöyrtyvien. Sudet talosta kuoleman suovat henkäyksen viimeisen. Yksin tuulta vastassa on lapsi tuon teurastuksen. Ei vanhus sano sanaakaan, vain haaskalinnut taivaalla tarinansa tuntevat. Multaan hautaan kappaleet raudan väsymättömän. Matkan lopussa ei jäljelle jää mitään. Vielä viima hyytävä lauluani kuljettaa. Merkki routaisessa maassa aikaan katoaa. Vuoren rinnettä huurre kapuaa. Kuin hetkeään odottaen laelle kotka vain jää. Siivet revitty mutta kynnet valmiina loppunsa kohtaamaan. Sodan maailmaa pimeys kuristaa. Pelotta tarkkailee hän jonka silmät vielä näkevät. [English translation:][CHILD OF OBLIVION]A broken sword in my hand, a trail of blood on my chest. Just an empty scabbard trampled to the ground will follow as I leave again. The enemy has been slain, the invincible defeated. A fear is gnawing my rough-hewn flesh. The icy piercing wind my name is carried upon. Blood o' so red, it draws a mark on the frozen ground. And rime is climbing the mountainside. As if awaiting its time to come a solitary eagle stays still. Yet the wind is changing again, embracing the dead and eroding what is stone. The woods are silent and the clouds are gone. Through the steam of my breath all I see is turning ice. Just the icy piercing wind my name is carried upon. And then it becomes clear what part here is mine. And sky is strangling the mountainside. With no fear in his eyes the one with wings is watching. Alone against the wind the battlefield orphan now stands. The forest of spears is growing on the red skyshore. That rage like thunderstorm tears the humbling lines. Wolves from the house of death now grant the final breath. Alone against the wind the child of slaughter now stands. No, the old man speaks no words and only the vultures may tell his tale. Into the soil buried the shards of untiring iron. At the journey's end nothing is to remain. Still the icy piercing wind my name is carried upon. The mark on the frozen ground will vanish into time. And rime is climbing the mountainside. As if awaiting its time to come a solitary eagle stays still. Wings they are torn but claws are ready to face what might be the end. And dark is strangling the world of war. With no fear in his eyes the one with sight is watching. 3. Jumalten Kaupunki / Tuhatvuotinen Perinto[alkusoitto]Tuhannen vuotta olemme kulkeneet eksyksissä, etsien kadotettua kansaamme, ja katso! edessämme avautuu tie jumalten kaupunkiin.[JUMALTEN KAUPUNKI]Tuon laakson pohjalla taivaiden tornien ympäröimänä. Joet vilkkaat risteävät aikaa ammoista kuljettaen. Saattue pysähtyy lämpimään sateeseen. Jossain kaukaisuudessa pronssitorvi soi - kuunnelkaa! Tie aukenee laaksoon, vedet ain' virtaa alaspäin. Ikuisuuteen aika vie, kultaiseen taloon jumalten. Ukkonen valaisee seinämät vuorten jylhien. Vesi rummuttaa kattoa metsän sen kansaa raviten. Tuhannen vuotta kulunut kai on siitä kun täältä lähdimme. Vihdoin olemme kotona kaupungissa ikuisten. Tie aukenee laaksoon, vedet ain' virtaa alaspäin. Ikuisuuteen aika vie, kultaiseen taloon jumalten. Puisen pöydän äärellä esi-isät juhlivat. Sirpaleissa rikotun lumouksen jalat veressä tanssien. Vesi kadonneen järvenselän iäisyydessä lepää. Heikko pinta peilityyni väreilee vain kosketuksesta ihmisen. Tuhannen vuotta ja veljet toisensa pettävät. Niin jumalten kaupungin kauneus edessämme katoaa.[English translation:][LEGACY OF A THOUSAND YEARS][prelude]For a thousand years we have wandered, seeking for our forsaken people, and lo! before us is the path to the city of the gods. [CITY OF THE GODS]At the bottom of that valley surrounded by heavenly towers. There cross two brisk rivers carrying long gone time. Here the company will stop, resting in the warmth of rain. Somewhere far, far away sounds a bronzen horn - hearken! Path leads to a valley, waters running downwards. To eternity our time shall lead us, to the golden house of the gods. At the flash of lightning the dreary mountains unveil. Water pounds the green vault, nourishing the woodland folk. A thousand years may have passed from the moment we left our home. At last have we returned to the city of the eternal. Path leads to a valley, waters running downwards. To eternity our time shall lead us, to the golden house of the gods. Our forefathers, they feast around a wooden table. In the fragments of a broken spell they dance with blooded feet. The open, forsaken lake is sleeping in forever. The frail unrippled breaks only at the touch of man. A thousand years for a brother to betray brother. And the beauty of the city of the gods will vanish before our eyes. 4. KivenkantajaÄärellä veden luodolla istuen polviin päänsä painaneena. Laineet kolean tuulen syleilyssä taakkansa saavat kantaakseen. Nähnyt on tulta, nähnyt on kuolemaa mies petojen kasvattama. Nähnyt on hävityksen kansansa, nähnyt mitä ei voi unohtaa. Taivaille vannonut ikuista vihaa kantaja miekan ruosteisen. Kantaja kiven kironnut kuninkaita, polttanut maat takanaan. Laaksoihin kärsimysten, virtaan vetten katkeruuden. Polkuja seuraamatta painon alle musertuen. Äärellä veden kurjalla karilla hahmo raskain aatoksin. Yksin kiroaa, hiekalle laskee kiveenhakatun kohtalon. Ei aukene taivas, ei nouse tuuli, pilvet rantaa varjostavat. Hiljaisuudessa kiroaa ja odottaa matkaaja tyhjään huomiseen. Sitä surua ei voi unohtaa, ei kiveä jalkoihin laskea. Sitä vihaa ei voi tukahduttaa, on hulluus kiven painona.[English translation:][STONEBEARER]Sitting on a rock by the sea with head bown to his knees. Caressed by the coldest wind the silent waves receive his burden. Fire has he seen and death as well, man grown up by beasts. Destruction has he seen, of his own people, seen what cannot be unmade. Eternal hatred to all heavens by a corroded blade he swore. The bearer of stone, cursed has he kings and burnt all the land behind. To valleys of suffering, into the stream of bitter rivers. Aside paths made by man, ever under crushing weight. On an isolated rock by the sea there sits a grief-stricken man. Alone he curses and lays on the sand a weighing fate carved in stone. Yet skies don't open, no wind shall rise and clouds they shadow the shore. In silence a roamer curses and waits until another tomorrow. An unforgotten grief ever carried with the stone. An unforsaken hatred, madness weighing down the stone. 5. Tuulen Tytar / Soturin TieKuule kuinka tuulen tytär laulaa kaunista lauluaan. Kuinka henkäyksensä lumpeita hiljaa liikuttaa. Syvään vihreään silmien noiden valo tähtien lankeaa. Sydämessään voima kuin heleä nauru joka kantaa maailmain taa. Aikojen saattoon tuulen tytär laulaa kaunista lauluaan. Aallon eksyneen kotiin kutsunsa saa. Hellä kätensä metsän kehtoa keinuttaa.[SOTURIN TIE]Suuri on hänen väkevyytensä, valtava hänen voimansa. Karuilla mailla kasvanut mies alla jäisen tuulen. Vain vire joukkonsa johtaa myrskyn silmästä tyveneen. Soturin tie on mainettaan kantaa, ei miekkaansa maahan laskea saa. Soturi, sankari, viitan kultaisen kantaja. Taisteluun, kuolemaan, tiellä jumalten kaupunkiin.[English translation:][DAUGHTER OF THE WIND]O' hear the daughter of the wind singing her fairest song. How gently her silent breath caresses the lilies on the open lake. Into the deepest green of her eyes is cast the light of stars. In her heart, strength like brightest laughter that endures beyond worlds. 'til the end of time daughter of the wind is singing her fairest song. A lost wave guided home by her call. The sleeping woodland cradled by her hand. [THE WAY OF A WARRIOR]Grand is his power and enormous his strength. Man grown on barren lands, grown under an icy wind. A mere breeze can lead its forces to calm through the eye of a storm. The way of a warrior is to bear his name, never to lower his sword. Warrior, a hero, bearer of the golden cloak. Into battle, into death, on the path to the city of the gods. 6. Matkan LopussaPainavi mieleni kuin kaikki maa. Vaipuu jo eloni sammalten taa. Ikihonkain siimekseen yksin nyt jään. Menneet on linnut sen, lehvät vain nään. Sulkeutuu maailma kerran ihmisen eestä. Laulunsa viimeinen taivaisiin soi. Syömmeni kyyneleet kuin kastetta ois. Mukana tuulen ne kulkeutuu pois. Sulkeutuu maailma kerran ihmisen eestä. Laulunsa viimeinen taivaisiin soi.[English translation:][AT THE JOURNEY'S END]O' my weighing mind like all the earth. My life fading behind the moss. In the shelter of these primal trees forsaken I may lie. The birds, they're gone, leaves are my only company. Once will the worldly curtain fall before all men. O' hear me sing this one last song echoing through the heavens. Tears of my heart, dewfall of my soul. Let the wind carry my cares afar. Once will the worldly curtain fall before all men. O' hear me sing this one last song echoing through the heavens.
Mivel itt betelt a tárhely a képeket mostantól erre az oldalra rakom!:
2007. 02. 26.
AJÁNLOM AZ OLDALT
2003
